Générateur finnois de faux textes aléatoires

Lorem ipsum a généré 45 paragraphes pour vous.
Vous pouvez utiliser ce texte lorem ipsum dans vos maquettes, sites web, design, ebook... Le texte généré aléatoirement est libre de droit.

Le faux texte a bien été copié

Kaksi heistä oli vaaleaveristä, äänetöntä ja hiljaista toinen ja neljäs järjestyksessä olivat tummasilmäisiä ja tummahiuksisia, vilkkaita ja vallattomia.Seitsenvuotiaalle Eevalle näytti luonto tuhlaamalla jakaneen parhaita antimiaan mitään viehkeämpää ei olisi voinut nähdä kuin tuo leikkivä sulotar, joka oli vilkas kuin kissanpoikanen.

Lasit juotiin pohjaan, juotiin ääneti, sillä silloin ei vielä ymmärretty hurrata eikä eläköötä huutaa ja Heldt näki lasinsa lävitse viehättävän naapurinsa hymyilevän.Päästyään tästä alamaisen kunnianosoituksen painosta alkoi herrain keskustelu liikkua vapaammin, jota vastoin rouvat, ikäänkuin ihmetellen, että hekin nyt olivat olleet osallisina kuninkaan maljan juonnissa, olivat edelleenkin häveliäästi vaiti.

Ehkäpä juuri se luonnon antama etu olikin hänelle hankkinut neuvosmiehenrouva Merthenin suosion, ja Heldt päätti sentähden kysyä häneltä neuvoa sydämen asioissa, samoin kuin hän oli neuvotellut hänen miehensä kanssa laadultaan kylmäverisemmistä kysymyksistä.

Vihdoin tahdottiin nähdä sisar Merthenin lapsiakin.Lapset toi sisään heidän hoitajansa, vanha Vappu, pitkä, laiha ja kulmikas nainen, jolla oli yllä ahdas musta villahame, sinijuovainen esiliina, harmaa, punaisilla nauhoilla reunustettu mekko, päässä pienenlainen punainen myssy ja kaulassa sininen liina.

Siinähän on jo kolme liiaksi.Mitä sinä niin monella teet Minä saan karpaloita, pähkinöitä, viskunoita, ja Iisakki vetää minua kelkassaan jokimäelle No, sitten se kyllä kannattaa.Pidä vain kaikki neljä, rakas tyttöseni Kyllä minä niistä tiedän yhden, joka aina pysyy uskollisena, nimittäin isäsi.

Minä olen nähnyt hänen pääsevän ylhäisempään asemaan ja suurempaan valtaan kuin kukaan muu tässä maassa Rouvat katsoivat toisiaan hämmästyneinä.Heidän joukossaan ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi aivan varmasti uskonut, että ihmisen tulevaiset kohtalot saattaa nähdä hänen kätensä juovista.

Niinpä siis noilla päivällisillä oli kaksi tarkoitusta uskollisuudentunteiden osoittaminen ja haitallisen muurin murtaminen.Merthenin talo oli suuren torin varrella vastapäätä Grubbin taloa, mihin sittemmin Turun lyseon opinahjo sijoittui.Kutsut oli kaupunginpalvelija toimittanut, ja kokoontumaan oli pyydetty kello kahdeltatoista päivällä 20 päivänä huhtikuuta.

Vastaamatta poikanen kiirehti puoliunissaan ulos ovesta, mennessään kummastuneena katsahtaen vieraisiin rouviin. Poika on kävellyt unissaan, sanoi emäntä puolustellen.Iisakki Alanus orporaukka, papin poika, kaukainen sukulainen, jonka mieheni otti tänne pannakseen hänet kouluun.

Heldt oli jo kymmenen vuotta ollut turkulaisena, mutta vielä ei ollut hänen osakseen tullut niin suuri kunnia, että olisi päässyt Hannu sedän tuttavien joukkoon.Miten oli poistettava tuo ylipääsemätön este Neuvosmiehenrouva Merthen keksi keinon.

Ollen leski parhaassa iässään huomasi Heldt olevan yhtä luvallista kuin viisastakin etsiä itselleen toinen puoliso, ja missäpä saattoivat sydämen vaatimukset tulla parempaan sopusointuun liikeasioiden vaatimusten kanssa kuin nuoren, kauniin ja rikkaan laamanninleski Björkegrenin jalkain juuressa Hän päätti siis epäröimättä uskaltaa käydä rynnäkköön noita hyvin lujitettuja valleja vastaan.

vielä voimassa samaten kuin ylellisyysasetuksetkin se oli vain joutunut unohduksiin, eikä yksityisissä seuroissa niin tarkoin pidetty lukua lain sanasta.Juhlallinen, säännönmukainen vastaanotto alkoi jo portailla, jonne kaupungin rummuttaja Mikael Kallio Kaarle XII n aikainen invaliidi Mikku oli maailmankuuluun sininuttuun puettuna asetettu jonkinlaiseksi kunniavahdiksi.

Mutta koska maaherra ja presidentti sillä kertaa olivat poissa virkamatkoillaan, koska piispa oli sairas, eikä pormestareilla näyttänyt olevan halua moisiin hommiin, niin mikäpä olisi estänyt tavallista neuvosmiestäkään kaikessa nöyryydessä päästämästä alamaisuudentunteitaan ilmi milloin minkin verran yksityisten päivällispitojen muodossa.

Kahvista ei ollut puhettakaan, se kun oli hyvin harvinaista, tuskin nimeltä tunnettua herkkua mutta suuressa hopeakannussa vaahtosi yhä olut, kunnes miesvieraat poistuivat, kun katsottiin illallisaterian ajan alkavan lähestyä, mikä tapahtui noin kello kuuden ajoissa silloisen tavan mukaan.

sitten vielä silavansekainen paisti puolukka- ja lakkahilloineen suunnattoman suurella hopeavadilla ja paistin jälkeen tuli juhlallinen hetki.Tähän asti olivat vieraat juoneet vain hyvää, kotitekoista Turun olutta, herrat suuresta hopeakannusta, joka kulki kädestä käteen, naiset sitä vastoin pikku kipposista eli n.

sittenpä varmaan luulet, että minulla on jotakin hyvää hameeni taskussa Tyttö ei vastannut.Hänen silmänsä säihkyivät, kun hän näki kalliin timanttineulan, joka kummilla oli rinnassa. Mitä tästä sanot jatkoi laamanninleski, vetäen hameensa taskusta kappaleen päivällistorttua, joka oli kääritty hienoon hollantilaiseen nenäliinaan.

kymmenvuotias poika oli tullut kenenkään huomaamatta sisään, istuutunut jakkaralle lieden luo, nukkunut siihen ja vierähtänyt pitkäkseen lattialle.Koettaessaan unen horroksissa nousta ylös hän veti hiilihangon aika kolinalla päälleen. Mitä sinä täällä teet sanoi rouva Merthen pojalle.

Kerropas nyt, mitä kerran luit hänen kädestään.Hyväähän se kaikki oli. Eikö ollutkin toisti palvelijavanhus.Niin, Jumala suokoon niin käyvän.Minä olen nähnyt hänen kädestään, että hän kerran vielä tulee hyvin rikkaaksi. No niin.

Minä annoin hänelle muutamia Brasilian jalokiviä, vastasi laamanninleski välinpitämättömästi.Hannu setä oli ostanut ne vähemmästä kuin puolesta arvosta englantilaiselta kaapparilta, joka oli ne ryöstänyt Espanjan vesiltä.Pyydettiin saada nähdä tuota harvinaista koristetta.

Kunnialla ja siveydellä tulee hänen kantaa koristettaan tai ei ensinkään.Mutta hänen äitinsä sen parhaiten hänelle opettaa.Kas niin, älä ole huolissasi Vappu on nyt kertonut loppuun satunsa, eikö niin Hän tahtoi vain sanoa, ettei mitään hyvää lahjaa eikä ainakaan niin runsaita sallimuksen lahjoja anneta meille kiusauksitta.

antoi paljon valtaa, mutta ei arvoa.Hyvän tavan mukaista oli tekeytyä niin halvaksi kuin mahdollista sanoissa, kun vain sai pitää suurimman mahdollisen arvonannon ajatuksissa.Serkku Forseliaa ei mitenkään saatu istuutumaan sisar Lostjernaa ylemmälle ja arvokkaammalle sijalle, ja sisar Wechter pyysi kaikkein nöyrimmästi, ettei serkku Björkegren alentuisi istuutumaan häntä alemmaksi.

Neuvosmiehenrouva Merthenin naisvieraat olivat sillä välin siirtyneet makuukamarin turviin neuvosmiehen huoneistossa oli siihen aikaan tupa, makuukamari, lastenhuone ja keittiö ja siellä heitä kestittiin teevedellä.Tuon äskettäin Hollannista tuodun ylellisyysjuoman valmistaminen oli yhtä nerokas kuin yksinkertainenkin.

Kyyneliä näkyi useimpien silmissä, kun he, lujasti uskoen ennustukseen, katselivat rakastettavaa pikku tyttöä, joka oli kerran kohoava niin korkealle ja näkevä niin kauas, kauas hämärään tulevaisuuteen. Lupaa, Eeva sanoi laamanninleski, hänkin kyyneliin liikutettuna lupaa seitsemänkymmenen vuoden kuluttua kerran rukoilla kummisi haudalla Pikku seitsenvuotias ei käsittänyt sitä.

taikavapa löysikin talon alta neljä holvikellaria, mutta valitettavasti ei niissä ollut hopeatuoleja, vaan ainoastaan kaksi suurta ruukkua täynnä pakanallisten esi-isien tuhkaa.Heldt ei ollut ainoastaan viisas ja rikas, vaan myöskin kaunis, nuori mies, pitkä ja solakka, mustahiuksinen, ja kaupungin kauniiden naisten mielestä ihastuttava.

Täällä ei ollutkaan ainoastaan jotain tehtävää, vaan kaikki, ja Heldt päätti asettua Turkuun.Tätä nuorta saksalaista pidettiin rikkaana, eikä siihen paljoa tarvittukaan maassa, missä kaikki olivat köyhiä.Hän oli viisas ja uuttera, ja hänessä oli myöskin luontaista leipäneroa, joka on hänen maanmiestensä ominaisena tunnusmerkkinä, missä vain on vähänkin tilaisuutta kauppaan.

Tervehdykset ja esittelyt sisällä tapahtuivat hyvin tarkkojen sääntöjen mukaan.Heldt esiteltiin Hannu sedälle ja hänen kauniille veljentyttärelleen.Tämän veljentyttären väitetään punastuneen ja sittemmin kuiskanneen emännän korvaan, ettei hän ollut koskaan vielä nähnyt niin kaunista miestä.

sanonut, ettei Eevasta koskaan tule rikas puuttui puheeseen vanha Vappu, lausuen uskotun palvelijan oikeudella ilmi hänkin oman ajatuksensa.Palvelijain ja herrasväen välinen erotus oli vielä silloin vähäinen, sillä eri yhteiskuntaluokkia erottava juopa kasvoi vasta Kustaan aikakaudella.

Heillä oli kaikilla äsken silitetyt, valkoisesta kamritsikankaasta tehdyt rintaliinat nuorimmilla päässä punaiset myssyt, jotka olivat sidotut nauhoilla kiinni leuan alta, vanhimmat paljain päin, letitetyin hiuksin.Äiti itse oli kaunis nainen, eivätkä tyttäretkään näyttäneet olevan huonompaan päin.

Heldtin asetti emäntä hänen valitsemansa uhrin viereen hän kursaili hirvittävästi, mutta taipuihan kuitenkin viimein jakamaan tuon kadehdittavan oikeuden erään vanhan asessorin kanssa.Kun siis kaikki olivat monen mutkan jälkeen istumassa, kukin paikallaan, jonka arvo tai onni oli hänelle hankkinut, nousivat isäntä ja emäntä jälleen seisomaan, panivat kätensä ristiin ja lukivat pöytärukouksen.

Kaikki vieraat noudattivat esimerkkiä ja toistivat itsekseen rukouksen, mikä kesti noin viisi minuuttia.Sen jälkeen taas istuuduttiin pöytään.Merthenin talo ei ollut suinkaan rikas, mutta tahtoi ehkä mielellään siltä näyttää ja oli tänään saanut pöytähopeain apua hyvinvarustetusta Wittfootin talosta.

Vähän siinä tosin oli osaa Fredrik kuninkaalla, ja jokainen suomalainen kiitti onneaan, että Arvid Horn eikä kuningas olikin varsinainen hallitsija.Mutta liian läheltä oli katseltu kahdennentoista Kaarlen kunniakasta ja veristä yksinvaltaa, oltiin peräti väsyneitä voittoihin ja tappioihin sankarikuningas ei ollut vielä varjollaan pimittänyt seuraajansa onnellista hallitusta eikä rauhan outoa tyyneyttä, ja kaikki se soinnutti pyöreäin lasien kilinän mielihyvän tunteiksi.

katkismuksen ulkoa vaikka takaperin virkkoi Eeva.25 Pidä kiinni pikku rikkiviisas suusi Lapsi laskettelee sukkeluuksia, joita on varmaankin kuullut keittiössä, huomautti äiti anteeksi pyytäen. Hyvästi, sisar Merthen Kiitoksia tästä päivästä, älä unohda meitäkään Ja rouvat lähtivät nyt melkoista vähemmän kursastellen kuin tullessaan, mutta kuitenkin kymmenkunnan minuuttia jäähdyttäen huonetta oven aukipitämisellä, koska ei aivan heti voitu sopia, oliko hovioikeudenneuvoksettaren vaiko laamanninlesken astuttava edeltä.

taidokkaasti tehty, 128 jalokivellä koristettu kultasolki. Mutta tuossahan olisi koristus vaikka prinsessalle huudahti asessorinrouva teeskentelemättömästi kummastuneena. Niin, vastasi laamanninleski ylhäisen tapaan, sen sanotaankin olleen aiotun Portugalin kuningattarelle.

Kaupungin kuudesta neuvosmiehestä oli kauppias Kaarle Merthen etevin, vaikka nuorimpia.Hän oli viisas ja toimelias, kunnianhimoinen ja rohkea, hyväpäinen ja lainopillisia tietoja saanut, siis hänessä oli niitä aineksia, joista puolueenjohtajia tehdään.

Laamanninleski puristi hänen kättään, suuteli taaskin lasta ja sanoi liikutettuna Jos minun hyvästä sydämestä annetulla kumminlahjallani on mitään merkitystä, niin on sen merkitys juuri siinä kehoituksessa, jolla sen annoin ja jota en unohda uudistaa, kun Eeva tulee täysikasvuiseksi.

Pitäisi edistää teollisuutta, jotta ne suuret summat säästyisivät, joita jo alkoi tulvia pois maasta ulkomaisten valmisteiden hintana.Polttotupakan tullikin nousi jo kohta näet neljäänsataan ja nuuskan tulli sataanseitsemäänkymmeneen taalariin.

Niiden varalle, jotka pitivät hunajaa parempana kuin kallista sokeria, oli täysi hopeamalja tätä maukasta Naantalin mehiläisten tuotetta.Kun teekannu tyhjeni, kaadettiin uutta kiehuvaa vettä mehuttomaksi kiehuneeseen sekoitukseen, niin kauan kuin jollekin vieraalle vielä oli tarjottava, ja vihdoin saivat piiat ja lapset nauttia neljännen tai viidennen haudeveden voiman.

Tulipa hänestä muuten mitä tahansa, rikasta hänestä ei tule koskaan. Eevaa miellyttää enemmän sisar Björkegrenin rintaneula, huomautti arvonimeä vailla oleva äiti Wechter, kauppiaanrouva, joka oli Annan kummi ja näki Eevan ehtineen torttuineen ennemmin kuin hän oli ehtinyt antaa suosikilleen samanluontoisen lahjan.

Kyllä minä sen muistan.Onneksi ovat rukit jo karkoittaneet tieltään vanhat värttinät.Eikö Eeva saa kehrätä rukilla niin paljon kuin tahtoo Mitä Vappu sanoo Mitäpä minä tiedän Tunnenko minä kaikki hiekanjyvät, jotka sallimus kylvää ihmisten tielle Joskus voi olla värttinä, joskus jokin muu.

Kuulkaas Vappua huudahti Wechter äiti.Hän ennustaa kädestä, uskotteko Sisar Forselia, papinrouva, uskoi kuiskaillen vieressään istuvalle rouvalle, että Vapun äiti oli pahamaineinen noita ja noitana oli hänen isoäitinsäkin poltettu monta vuotta sitten.

Pormestarien ja neuvosmiesten ohella olivat siellä myöskin edustettuina Turun silloiset huomatuimmat kauppahuoneet Sjähle, Havemann, Pipping, Schultz, Wechter.Nuorin herroista, joka asetettiin halvimmalle paikalle pöydän päähän, koska hänellä ei ollut mitään muuta kuin hyvä päänsä, sydän ja tulevaisuuden toiveet, oli nuori, kalpea ja ujo maisteri Matias Elg, Merthenin perheen kaukainen sukulainen.

Mutta puolueitten aika ei ollut vielä tullut lekoteltiin vain uuden vapauden päivänpaisteessa, vaurastuttiin, oltiin levollisia.Kaupungin mahtavin mies ei ollut neuvosmiesten joukossa.Hän oli hovioikeudenkomisarius Hannu Wittfoot hän polveutui Joakim Wittfootista ja tämän vaimosta Margareta Bugenhagenista, Martti Lutherin jälkeläisestä, jotka 1660-luvulla olivat muuttaneet Suomeen Saksasta tai, kuten toiset arvelevat, Hollannista.

mikään aika ole sokea sellaisten huomioiden suhteen.Mutta Turku oli jo ehtinyt unohtaa onnettomuutensa se oli alkanut tuntea itseään, se saattoi jälleen juoruta.Pöytäpaikat jaettiin tarkasti arvon mukaan, hovioikeudesta aina kauppaan asti.

Rakkaus kasvoi nopeasti, mutta hitaammin ankaran sedän suosio.Kerran aamupäivällä yllätti Hannu setä veljensätyttären hämillään ja vesissä silmin, ja säikähtynyt kosija oli paennut sydämensä valitun suureen mustapuiseen vaatekaappiin.Kun kaikki lohdutukset, järkiperusteet ja ankaruus vihdoin huomattiin turhaksi vaivaksi, päättyi tuo pieni Turun romaani niinkuin hyvän romaanin tulee päättyä, toisin sanoen niin, että tyranni suostui rakastavaisten onnelliseen avioliittoon.

Luullakseni kuitenkin yhdeksännentoista.Tyttönen kuunteli.Hän rakasti satuja, kuten kaikki lapset rakastavat, ja niitä Vapulla olikin suuri varasto. Se on lastensatu, minä muistan sen varsin hyvin, keskeytti laamanninleski leikillisesti.Katso vain, sisar Merthen, ettei mitään värttinää ole talossa.

Naistenkin kielet pääsivät nyt vihdoin valloilleen.Vahinko korvattiin oikein runsaasti, kiusailtiin nuorta laamanninleskeä, kyseltiin, olikohan Heldt löytänyt maahan kaivetun aarteensa, kiisteltiin edullisimmista humaloista ja parhaasta Saksan suovasta sekä ihmeteltiin, kun voin hinta oli noussut kolmesta aina kahteentoista taalariin leiviskältä.